Tämä oli pitkään se asia, jota ilman en mennyt mihinkään. Se oli jonkinlainen muisto yhdestä tärkeästä ihmisestä. Ja kun koru ensimmäisen kerran hajosi, yksi toinen tärkeä ihminen korjasi sen mulle.
Joskus kuukausi sitten se meni rikki uudestaan. Tällä kertaa niin, ettei sitä oikeen voinut korjata. Niinpä mun täytyi alkaa etsiä uutta. Samanlaista ei löytynyt sitten millään, joten jouduin tyytymään toisenlaiseen. Uudesta ei nyt ole kuvaa, mutta se on vaaleampi ja lyhyempi. Koitan totutella siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti