Sä kuljet pitkin käytävää

Viime viikko oli erilainen työviikko. Leikittiin palomiehiä ja testattiin päiväkodin paloletkut. Painavia olivat ja toimivat hyvin. Sääli että helteet tuli vasta tänään, olis ollu kivempi suihkutella lapsia, kuin nurmikkoa.. Letkujen auki saaminen oli reippaasti helpompi homma, kuin takasin kelaaminen. Haba ainakin sai töitä. Testattiin myös palotikkaat, tai siis mä testasin. Heitettiin ne kahvihuoneen parvekkeen kaiteelta alas ja mä kiipesin kaiteen yli ja tikkaita pihalle. Olin ihan lasten sankari. Lisäksi siivottiin päiväkodin vintti ja kellari lattiasta kattoon. Pölyä, likaa, roinaa ja aarteita. Tuloksena lavallinen jätettä ja paljon huonekaluja, jotka odottaa että eräs firma tulisi hakemaan pois.

ps. vintillä kummittelee!

Ja elän unelmaa

Saraste. Mua harmittaa edelleen, etten päässyt leirille.

Viime perjantaina kävin saattamassa meiän sudenpentuja leirille ja samalla lähetin jo leirillä oleville kavereille karkkia. Olisin kovasti halunnut itsekin hypätä bussin kyytiin, mutta töihin oli pakko mennä. Sunnuntaina koitti sitten leirin vierailupäivä. Ja mun ensimmäinen kerta vierailijan osassa.

Vierailijoiden massa oli aivan valtava.

Itse leiri oli saman oloinen, kuin aiemmatkin suurleirit. Paljon oli rakennettu ja paljon oli yhä vaiheessa, vaikka leiri oli jo reippaasti yli puolenvälin. Leiriläiset olivat väsyneitä, mutta intoa täynnä.

Minne tahansa sitä käveli, näki tuttuja. Ja tuli juteltua tuntemattomienkin kanssa. Kaksi vaihto-oppilaana ollutta kaveria palasi Suomeen vuoden ulkomailla olon jälkeen, ja ensikohtaaminen heidän kanssaan tapahtui myöskin Sarasteella. Harmi että aikaa oli rajoitetusti, kyseltävää ja kerrottavaa olisi ollut niin paljon.

Leirin tunnelmaa voi kuvata seuraava kertomus:
...Tiellä meitä vastaan tuli kaksi teini-ikäistä tyttöä kävellen käsikynkkää. He naureskelivat ja vähän tönivät toisiaan. Molemmilla oli posket maalissa ja he lauloivat Sarasteen omaa leiribiisiä päät keikkuen. Se, että me kävelimme vastaan, ei vaikuttanut heihin mitenkään.

Ei tollaselle voi olla hymyilemättä.

Saraste 2012 - Elän unelmaa

So raise your glass if you are wrong in all the right ways

Lauantaina kaiken muun syömisen jälkeen frozen yoghurt, Linnanmäki ja pizzaa. Parhaassa seurassa tietenkin. Jugurtin sekaan valitsin kiiviä, mansikkaa ja maitosuklaata.

The winner takes it all

Viikonloppu oli täynnä tohinaa. Perjantaina oli pitkästä aikaa kunnon kotibileet. Mahtavuutta.

Lauantaina oltiin 1vee synttäreillä. Tosi vaaleenpunasilla sellasilla.

Maisemia juhlapaikan terassilta.

Tarjoiluja oli joka lähtöön. Tässä voileipäkakku.

Oltiin menossa koko loppuaikakin, mutta siitä myöhemmin lisää.

If I was your girlfriend Id never let you go

L-koodista ei oo vähään aikaan kuulunu mitään. Tai sit mä oon pyöriny väärissä piireissä.. Mutta eräs uusi tuttavuus muistutti mua kyseisestä sarjasta, erityisesti yhdestä henkilöstä. Ja kyllä, Carmen on edelleen kuuma!

Kuvat: Google.fi kuvahaku "Carmen de la Pica Morales"

Ei hassumpaa

Back to basic. Eli kesäpäiväkoti on nyt ohi ja ollaan taas omassa talossa. Tää viikko on alkanu rennosti, kun lapset ja aikuiset vasta palailee lomilta. Uusia lapsia on käyny moikkailemassa meitä, tutustumassa ja ihmettelemässä. Ja sen lisäksi, että töissä palaillaan arkeen, täytyy vissiin palata arkeen muutenkin. Eli kalenteri ja sposti taas aktiivisempaan käyttöön! Partion takii lähinnä. Ootan kyllä, että syksy käynnistyy ja päästään vauhtiin. Olisin taas ideoita täynnä, saa nähdä kuin monta niistä saan toteutettua..

Äsken heitettiin kaverin ja sen koiran kanssa aika hyvä iltalenkki. Muutaman kilsan kävelyt metsässä ja lopuksi kiivettiin mäelle ja katseltiin Pääkaupunkiseutua ilta-auringossa.

Tämä löytyi kiveen ruuvattuna keskeltä - siis aivan keskeltä - ei mitään. Näin tärkeetä se yhteistyö sit vissiin on.. Tai sit oltiin sellasessa kohdassa, missä kaikkien kolmen kaupungin rajat kohtaa. Ei voi tietää :)

Käpyjä.

Maisemia.